Oonkohan ainoo joka vielä rakastaa miehiä

Mä niin rakastan miehiä ja kaikki muut haukkuu :-(

Välillä vähän samaistun eivätkä vuorosanat mene aivan oikein

Kohtaus 1

Lavastus: ulko-ovi, jonka toisella puolella odottaa uupuneen näköinen kanssa-asukas. Ovea avattaessa, kylpypyyhe ympärillä, vettä tippuen, syyttävästi:

Moi, miks sulla ei oo vaatteita? Eiku.. miks mulla ei oo vaatteita.. eiku kyllä mä tiedän miks mulla ei oo vaatteita.. olin just suihkussa ..öö kiva ku tulit kotiin ..ai sä unohdit avaimet.. ookoo.

Kohtaus 2

Saapuu kiirehtien huoneeseen, jossa tapaa välipalaa valmistelevan Marian. Lavastus: kangaskasseja, joista pursuaa leipäpusseja ja muita välipalatarvikkeita. Innokkaasti:

Moi! Ootkohan sä se Tea? Eiku.. öö.. siis ..sä oot varmaan se Maria ..ja mä sit oon varmaan se Tea, hauska nähdä vihdoin ..öh voisinkohan ehkä auttaa sua jotenkin noitten tarjoilujen kaa?

Kiintiönaiseudesta

Newsweek kolmesta korkeimman oikeuden naistuomarista:

[O]nce a critical mass of three women is achieved on a board, it’s more likely that all the women will be heard. In other words, it’s not that they bring any kind of unitary women’s perspective to the board—there’s precious little evidence that women think differently from men about business or law—but that if you seat enough women, the question of whether women deserve the seat finally goes away. Women speak openly when they don’t feel their own voice is meant to reflect all women.

Hauskaa, miten ryhmän (ainoana) naisena olemisen kokemuksen poistamiseen ei riitäkään toinen nainen, vaan tarvitaan kaksi. On muuten rankkaa kun kesken kaiken aikuisuuden ja pätevyyden kerralla aktivoituvatkin kaikki epävarmuuden, tietämättömyyden, ymmärtämättömyyden, voimattomuuden, päättämättömyyden ja kömpelyyden moodit. Voi naiseus huonous tyhmyys epävarmuus.